lauantai 17. toukokuuta 2014

Ehkäisyhormonien lopettaminen

Muistaakseni jossain vaiheessa lupasin kertoilla fiiliksiä ehkäisyhormonien lopettamisesta. Ehdin käyttää ehkäisyhormoneja niinkin pitkän ajan kuin yli 10 vuotta, yhteen putkeen. Näin jälkeen ajateltuna aivan hirvittävän pitkä aika. Jätin ehkäisyhormonit kokonaan pois marraskuun puolivälissä 2013. Nyt on siis kulunut noin puoli vuotta ja edelleen huomaan, että keho hakee omaa hormonitasapainoa.

Jätin hormonit pois siitä syystä, että mulle alkoi tulla niistä kaikenlaista sivuoiretta ja toisekseen en mitenkään voi uskoa, että ylimääräisten hormonien syönti voi olla kellekään hyväksi ellei kyseessä ole jonkun sairauden hoito. Yritin myös loppukesästä 2013 jutella ehkäisyneuvolassa kaikista näistä oireista ym, mutta ei tietenkään hoitajien ja gynen mukaan ne voineet johtua pillereistä. Niinpä niin..

Ensimmäiset menkat ilman hormoneja tuli aivan normaalin kierron mukaan ja alkoi lähes kellontarkasti sekä vihdoin pystyin tuntemaan ovulaation. Ensimmäisillä kerroilla ovulaation jälkeen rinnat olivat menkkojen alkamiseen asti TODELLA kipeät. Nyt ei onneksi enää näin ole.

Muita postiviisia asioita joita huomasin muutaman kuukauden kuluttua lopettamisesta: en suutu enää yhtä helposti kuin ennen, muutenkin tuntuu että olen paljon positiivisempi (toki voi johtua myös noista opinnoista ja uusista ihmisistä jotka olen tavannut :D). Lisäksi he halutkin alkoivat pikkuhiljaa tulla takaisin. Hallelujaa!! :D

Nyt kun puoli vuotta on kulunut, muutamat menkat ovat olleet pari päivää myöhässä. Luulen, että tämä kehon hormonien tasapainoitus tulee kestämään kauan. Varsinkin kun olen käyttänyt noita hormoneita niin hiton kauan.

En löydä oikeastaan tästä asiasta kuin yhden negatiivisen puolen, ja se on tämä kasvojen iho. Sehän lähti pahentumaan jo silloin kun vaihdoin yaz pillerit ehkäisyrenkaaseen. Renkaan aikana alkoi tulemaan pientä valkoista näppyä tuonne leuan sivuille ja alle, niitä on edelleen. Ja ehkäisyhormonien lopettamisen jälkeen on alkanut tulla sellasia oikein kunnon isoja finnejä kasvoihin sekä selkään. Ei niitä nyt ihan kamalasti ole, mutta sen verran että ne hieman ärsyttää kun olin niin jo tottunut olemaan "siloposki". Niitä myös tulee herkemmin silloin kun ei kiinnitä ruokien laatuun huomiota. Nyt ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään, hoidan ihoani nyt paremmin kuin koskaan ennen ja sillä ei ole noihin finneihin mitään vaikutusta. Mustapäitä sentään olen leuasta saanut pois, onneksi :) Ainiin, toinen negatiivinen asia: hiukset rasvoittuu hieman nopeammin kuin ennen. Mutta tämä ei haittaa mua niin paljon kuin nuo finnit..

Summa summarum: erittäin positiviinen asia lopettaa ehkäisyhormonit, en ole enää mikään lähes hautaan valmistautuva mummo halujen osalta ja muutenkin tuntuu positiivisemmalta. Sekä kortsut ovat paljon siistimpiä :P

Loppuun pieni kevennys - älkää ottako vakavasti ;)




lauantai 3. toukokuuta 2014

Mitä on motivaatio ja mistä sitä saa?

Pitkästä aikaa taas linjoilla. Viime aikoina on ollut aika paljon kiirettä eri asioiden kanssa. Mutta täällä ollaan.

Olen tässä jo pidemmän aikaa yrittänyt taas pudottaa painoa... Siinä onnistumatta.

Jokseenkin tuntuu siltä, että ei ole tarpeeksi motivaatiota. Kovasti sitä mielessään ajattelee, ettei viiden kilon painon pudotus nyt mitenkään vaikeaa ole. Ja kissan viikset!

Ongelma on siinä, että ilman kirjaamista en syö tarpeeksi. Ja kun en syö tarpeeksi oikeata ruokaa, niin tulee sitten syötyä herkkuja. Jotenkin naurattaa ja ehkä jopa itkettää, että tiedän (omasta mielestäni) ravitsemuksesta & laihdutuksesta enemmän, kuin sellaiset jotka eivät ole koskaan asiaan mitenkään perehtynyt eikä sen enempää mieti syömisiään. Samalla opiskelen personal traineriksi. Josta taas päästäisiin seuraavaan pohdintaan, mutta jätän sen nyt pois.

Nyt pohdin, että miten lähden purkamaan tätä asiaa, koska kun kirjaan syömiset esim. kiloklubiin, alkaa homma mennä vähä  turhan neuroottiseksi ja kyttäämiseksi. "Mitä nyt sitten pitäisi syödä, että saan rasvapallon vihreäksi, kuituakin pitäisi saada mutta pitäisi välttää ylimääräistä leivän ja hiilareiden syömistä". Voin kertoa, että kun tuossa pisteessä on kuukaudesta toiseen päivittäin, niin ei paljoa naurata...

Olen alkanut miettiä ulkopuolisen avun hakemista. Tänään tutkin eri personal trainereita Turun seudulta. Pitäisi varmaan muutamalle laittaa viestiä ja kysyä minkälaisia ruokavalioita he käyttävät ja onko heillä kokemusta kuinka paljon asiakkaista, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Tämä on kuitenkin vasta harkinta-asteella.

Jos jollakulla on jotain ideaa tai vinkkiä miten tämän asian kansa voisi edetä, otan mielelläni vastaan. Olisi myös " kiva " kuulla jos jollain on ollut samanlaisia kokemuksia ja miten on selvinnyt eteenpäin.

Tällaisia pohdintoja näin vapun jälkeen, kun hommat ovat menneet taas aivan plörinäksi.. Mistä siis löytää motivaatio - oikeasti?