Tervetuloa uudelle lukijalle :)
Lueskelin tuossa uusinta Fit -lehteä ja siellä oli testi, jossa "määritettiin" minkä takia syö vaikka ei ole nälkä. Mulla tuli tulokseksi tunnesyöjä. Olen mietiskellyt tuota jo pidemmän aikaa.. Kyseisessä artikkelissa myös sanottiin, ettei kannata laihduttaa ennen kuin on saanut tunnesyömisen "kuntoon". Mulla on ollut viime aikoina stressiä, paljon. Jonka takia on tullut sitten syötyä kaikenlaista moskaa (lähinnä suklaata, karkkia ymym). Jälkeenpäin AINA harmittaa. Artikkelissa neuvottiin miettimään kun tuollainen tilanne tulee eteen, että tunteesta pitäisi osata ottaa kiinni ja miettiä että miksi tuli paha olo / mieli ja yrittää sen kautta saada se makeanhimontunne pois, miettimällä. Harvemmin sitä kuitenkaan pahemmin ehtii kissaa sanoa kun suklaa sujahtaa suuhun :(
Mietin, että pitäisikö hakea jonkinlaista apua asian tiimoilta. Juuri luin yhtä blogia, jossa puhuttiin että syksy on parasta aikaa aloittaa elämäntaparemontti, koska kesään on aikaa. Mulla kuitenkaan ei ole sen heinä/elokuun jälkeen paino tippunut ollenkaan, tosin osa syistä varmasti johtuu kilpirauhasesta.. Koska silloin niitä oireitakin alkoi tulemaan.
Mietin myös, että pitäisikö taas vetää jokin "kuuri", jolla saisi taas nopeasti painoa pois.. Mutta ei siinä kuitenkaan ole järkeä. Mielestäni syön ihan ok, lukuunottamatta noita hetkiä jolloin mätän herkkuja suruun / ahdistukseen / stressiin ymym.. Olen viimeksi ottanut mitat elokuussa ja seuraava mittailu olisi tarkoitus tehdä sitten jossain välissä joulukuuta. Vaikka paino ei olekaan pudonnut, niin veikkaan että senttejä on ropissut pois. Olisihan se KIVA olla normaalipainoinen, mutta jos nyt jollain kumman tavalla saisin tämän läskin tilalle lihasta, niin mitä hemmetin väliä sillä on mitä painaa? Ei yhtään mitään.
Kiloklubissa joku kysyi mun päiväkirjassa että mikä oli mun lihasprosentti InBody -mittauksessa. No se luki siinä kiloina, muutin sen prosenteiksi. Se oli kuitenkin enemmän kuin mitä rasvaprosentti oli. Ja se laittoi mut miettimään koko asiaa taas. Että pitäisikö lopettaa koko hemmetin laihdutus, koska se treenaaminen on mulle kuitenkin ehkä se ensisijainen juttu..
Tästä tekstistä hävisi se punainen lanka, mutta niin.. Onko teillä jollain mitään ideaa mitä tälle voisi yrittää tehdä?
Mun mielestä tuohon tunnesyömisen hallintaan on tärkeintä tiedostaa se asia :) Koska kun tietää syövänsä jostain muusta syystä kuin nälästä, oppii pysähtymään ja miettimään sitä syömistä ennen kuin se suklaa (tai levyllinen....) sinne suuhun menee :P Kannattaa miettiä aina ennen herkkujen syöntiä, että tuleeko tästä huono omatunto jälkikäteen? Herkkuja saa (mun elämänfilosofian mukaan :D) syödä, mutta kohtuudella, eikä koskaan mättää suuhun pysähtymättä edes miettimään, miltä se maistuu. Koska siinähän menee koko herkku ihan hukkaan!:o
VastaaPoistaNiinpä, just tota siinä artikkelissa haettiin takaa. Mut kyl mä joskus olen miettinytkin ENNEN kun sinne suuhun on jotain sujahtanut, mut silti se on sinne mennyt :o
PoistaJa juu, tottakai on ok välillä syödä herkkuja :) mulla on koko juttu mennyt stressin ja ahdistuksen takia ihan penkin alle. Mut ehkä tää tästä. Jos yrittäis jossain välissä jutustella tosta jonkun asiantuntijan kanssa vähän enemmän..
Haha, no eihän sen miettimisen aina tarvikaan johtaa siihen, että ei söisi sitä herkkua :) Mutta just siihen, että tietää, miksi syö ja siten syö ne herkutkin "tietoisesti". Mä käytän paljon sitä ajatusta, että tänään oon liikkunut näin ja näin paljon, joten voin hyvällä omallatunnolla syödä tän ja tän verran herkkuja. Tai vaihtoehtoisesti tunnesyöntiä voi pitää myös positiivisena seikkana. Musta se on aika lohduttavaa, että jos on ollut tosi paha päivä, niin oloaan voi helpottaa niinkin helpolla asialla kuin palalla suklaakakkua :) Mutta kohtuus on oltava mukana aina. Pitää pistää ne rajat omalle tunnesyömiselle, että missä tilanteissa ja minkä verran sitä on hyvä käyttää hyväkseen, mutta milloin se menee liiallisuuksiin. Varmasti tuo stressi ja ahdistus on ne perimmäiset ongelmat sulla, koska tietoa ja innostusta tuntuu muuten löytyvän. Jos on stressaantunut ja ahdistaa, niin harvoinpa sitä jaksaa miettiä, mitä suuhunsa laittaa, kun ei ole motivaatiota sinne asti :/ Mä oon jo ihan tulevan ammattinikin puolesta sitä mieltä, että aina kannattaa keskustella asiantuntijan kanssa :D Sieltä saa varmasti hyviä vinkkejä jatkoon :)
PoistaEwellä on pointti! Tiedostamisesta se lähtee.. ja siitä että ottaa järjen käteen ja just miettii, että nautinko mä edes tästä? Itsekkin olen pahimman luokan tunnesyöppö ja tiedän että aina toi ei ole niin helppoa. Ei kai tässä auta kuin koittaa keksiä aina muita tapoja tunteiden purkamiseen!
VastaaPoistaJa siis sulla(kin) kun näyttää tota lihasta olevan oikeesti ihan hyvin, niin toi kehonkoostumus mittaus on huomattavasti enemmän kertova, kuin vaaka! :)
Tsempataan toisiamme!! <3
Kiitos, näin teemme :)
Poista